Millä aivomekanismeilla hypnoosi toimii?

04.03.2022

Tutkijat ovat jo pitkään kiistelleet hypnoositilan olemassaolosta. Modernien neurokuvantamislaitteiden tultua käyttöön tutkijat ovat päässeet tarkastelemaan aivotoimintojen muutoksia hypnoositilan aikana. Silti yhtä tarkkaa selittävää teoriaa ei ole voitu osoittaa. Asiaa vaikeuttaa ilmiön monimuotoisuus. Siihen vaikuttaa hypnotisoitavan ja hypnotisoijan ominaisuudet, ihmisten vaihtelevat hypnoosiherkkyydet, herkkyys vastata suggestioihin, hypnoositilaan vaivuttamiseen vaikuttavat tekijät sekä posthypnoottiset eli hypnoosissa annettavat, mutta vasta hypnoosin jälkeen aktivoituvat suggestiot.

Hypnoositila syntyy monimutkaisten sosiokognitiivisten tekijöiden yhteisvaikutuksessa, mikä tekee siitä hankalasti tutkittavan. Ihmiset jaetaan teoretisoinnissa usein herkästi ja vähäisesti hypnotisoitaviin yksilöihin. Usein arkielämässä hypnoosi mielletään mystisyyden lisäksi sisältävän manipulatiivisia elementtejä, joten ihmiset kokevat usein subjektiivisesti olevansa vaikeasti hypnotisoitavia. Asia voidaan kuitenkin ymmärtää myös kyvykkyytenä saavuttaa hypnoositila. Tarkkaavuuden automaattista suuntautumista, ns. flow-tilaa, monet ihmiset myös havittelevat ja meditatiiviset keinot rentoutumiseen ja laajemminkin itsensä kehittämiseen tuntuvat olevan tällä hetkellä suosiossa. Tarkkaavuuden suuntautumista tapahtuu esimerkiksi tuijotettaessa intensiivisesti elävää tulta, ja tällaista johonkin objektiin suuntautuvaa intensiivistä tarkkaavaisuuden tilaa voidaan pitää eräänlaisena hypnoottisen transsin variaationa. Jako helposti ja vaikeasti hypnotisoitaviin tai vastaavasti hypnoosiin vaipuviin yksilöihin on kuitenkin useiden tutkijoiden mielestä riittämätön kategorisointi, sillä nämä ryhmät ovat itsessään heterogeenisiä niin kognitiivisten ominaisuuksien kuin myös aivorakenteiden anatomisen vaihtelun osalta.

Varhaisimpia hypnoosia selittäviä teorioita olivat dissosiaatiomallit, joissa keskityttiin ajatusten ja tietoisuuden assosiointiin ja toisaalta dissosiointiin. Sosiokognitiiviset teoriat sitä vastoin pitävät oleellisena hypnotisoitavan uskomuksia ja odotuksia hypnoositilasta. Kyvykkyysteorioissa nähdään ihmisellä ensinnäkin olevan kyky hypnoottiseen tilaan pääsemiseen.

Aivojen aktiviteetti seuraa sekä ultradiaanista vuorokausirytmiä että d­iurnaalista, 90 minuuttia kestävää rytmiä. Gamma-frekvenssejä nähdään aivojen integroidessa dataa, kun taas korkeita beeta-frekvenssejä esiintyy pelko-, ahdistus- ja intensiivisen aktiviteetin aikana. Matalampia beeta-frekvenssejä sen sijaan nähdään syvien tarkkaavaisuusjaksojen aikana. Theta- samoin kuin alfa-aaltoja nähdään rauhoittuneessa tilassa, kuten meditaatiossa ja hypnoosissa. Myös hypnoosiherkillä ihmisillä on havaittu olevan myös neutraalitilassa enemmän theta-aktiviteettia. Ne lisääntyvät myös silmät suljettuina. Unessa aivot toimivat vieläkin hitaammilla frekvensseillä, joilloin nähdään delta-aaltoja. Ultradiaanisten rytmien häiriöiden on oletettu olevan yksi syy psykosomaattisten oireiden taustalla. Näin ollen hypnoosilla ja tätä kautta aivoaaltofrekvensseihin vaikuttamisella, on ajateltu olevan vaikutusta psykosomaattisten oireiden hoidossa. Koska EEG:llä mitatut frekvenssinopeudet eivät ole samat unitilassa ja hypnoosissa, ei hypnoositilaa voida pitää unenkaltaisena ilmiönä, vaikka näin usein mielletäänkin. Tutkimustuloksissa on kuitenkin myös ristiriitaisuuksia, eikä varmaa teoriaa ole voitu EEG:n avulla hypnoosi-ilmiöstä saada.

Tutkimuksia on ollut pääpiirteissään kahta eri muotoa: aivoja on tutkittu neutraalin (ilman suggestioita) hypnoositilan aikana ja toisaalta suggestiivisessa tilassa. Hypnoositilassa

Tärkeimpiä aivorakenteita hypnoosin kannalta ovat dorsolateraalinen prefrontaalinen korteksi (DLPFC) sekä etummaiset singulaarikorteksit (ACC) sekä näitä yhdistävät aivoradastot. Hypnoosissa tapahtuu aivoaktivaation muutoksia etenkin alueilla, jotka säätelevät vireystilaa, toiminnanohjausta, top-down mekanismeja sekä toiminnan monitorointia. Kaiken kaikkiaan hypnoositila vaikuttaa aistimiseen, tarkkaavuuteen, kognitioon ja motorisiin aivotoimintoihin. Kuvantamistutkimuksissa ollaan osoitettu, että hypnoositilassa tapahtuu muutoksia aivojen konnektiivisuudessa eli siinä, miten aivojen eri osat ovat yhteydessä toisiinsa. Asia voidaan käsittää myös eri aivoalueiden integratiivisuuden ja synkronian vaihteluina. Tämä konnektiivisuus vaihtelee myös normaalitilassa eri yksilöiden välillä. Yhteenvetona tutkimuksista voidaan todeta, että useimmiten konnektiivisuus vähenee, mutta riippuen eri tekijöistä, se voi myös lisääntyä. Monet tutkimukset ovat keskenään ristiriitaisia, sillä joissain tutkimuksissa esimerkiksi ACC:n toiminta näyttää hypnoosin aikana lisääntyvän ja joissain sitä vastoin vähentyvän. Induktio ja suggestiot vaikuttavat deaktivaatio-/aktivaatioilmiöön lisäten ja vähentäen impulssien kulkua aivoissa. Sekoittavana tekijänä ovat esimerkiksi yksilölliset vaihtelut siinä, miten ihmiset vastaavat samoihin suggestioihin. Tutkimuksissa käytetään usein kognitiivisia tehtäviä, joiden ratkaisemiseen eri ihmiset käyttävät luonnostaankin erilaisia strategioita, mikä näkyy aivokuvissa niin neutraalitilassa kuin hypnoosissakin. Myös hypnoosiherkkyydellä on havaittu olevan vaikutusta. Aivojen eri osilla on erilaisia vasteita hypnoosille. Yhteenvetona voidaan siis todeta, että aivojen eri osien aktivaatiossa ja konnektiivisuudessa tapahtuu muutoksia hypnoositilan aikana. Mielenkiintoista on, että lähes kaikkien kivusta vastaavien aivoalueiden toiminnan on havaittu muuntuvan hypnoosin aikana.

Suggestiot voivat kohdentua esimerkiksi näkö- ja kuuloaistimuksiin. Tuolloin neurokuvantamisella voidaan nähdä aktivaation muutoksia näistä aistitoiminnoista vastaavilla alueilla. Samoin motoriset ja kognitiiviset suggestiot aiheuttavat näistä vastaavilla aivoalueilla funktionaalista muutosta. Kivulla on monia komponentteja. Suggestiot, jotka käsittelevät kivun emotionaalista puolta, muuttavat sitä vastaavasti etummaisen singulaarikorteksin toimintaa, joka vastaa emotionaalisista ulottuvuuksista. Sitä vastoin suggestiot suunnattuina kivun intensiteettiin muuttavat toimintoja sensorisilla eli aistimisesta vastaavilla aivoalueilla.


Landry, M., Lifshitz, M. & Raz, A. (2017). Brain correlates of hypnosis: A systematic review and meta-analytic exploration. Neuroscience & Biobehavioral Reviews. 81(Pt A), 75-98.

Rossi, E. (1982). Hypnosis and ultradian cycles: A new state(s) theory of hypnosis? American Journal of Clinical Hypnosis. 25, 21-32.