Hypnoosi kivunhoidossa

24.03.2019

Kivussa on ainakin kolme komponenttia ja se on aina subjektiivista. Kipu on tuntemus, mutta sisältää aina myös emotionaalisen merkityksen. Niinpä kipu tuntuu usein epämiellyttävältä ja saa aikaiseksi negatiivisia tunteita ja reaktioita. Kivun kroonistumisen seurauksena saattaa syntyä masennus- ja stressireaktioita. Useat tutkijat ymmärtävätkin kivun olevan ennen kaikkea psykologinen prosessi. Tunteiden lisäksi myös kognitiiviset prosessit muokkaavat kipuprosessia. Näin ollen kipuun ja varsinkin sen kokemukseen voidaan vaikuttaa psykologisilla interventioilla kuten hypnoosilla.

Kipukokemusta välittää kipumatriksi, johon kuuluu aivojen primaariset ja sekundaariset sensoriset kuoriosat, limbinen järjestelmä sekä talamus. Kivulla on siten myös muisti. Se, miten olemme aiemmin kokeneet kivun, tulee muokkaamaan, miten me sen tulevaisuudessa tulemme kokemaan. Sen lisäksi, että kehon osien kipureseptorit välittävät kipuviestiä aivoihin, myös inhibitoriset radat aivoista osallistuvat kivun säätelyyn. Täten elimistössä itsessään on myös kipua lievittäviä mekanismeja.

Kivun kroonistumisesta puhutaan, kun kipukokemus on kestänyt yli 3kk sen alun perin aiheuttaneen kudostuhon parannuttua. Kipukokemus siis jatkuu ilman, että merkittävää kudostuhoa voitaisiin enää osoittaa olevan olemassa. Tutkimusten mukaan kipu voi olla seurausta pitkittyneestä perifeeristen ja sentraalisten kipujärjestelmien stimulaatiosta. Krooninen kipu aiheuttaa merkittävää kärsimystä, joka vaikuttaa yksilön lisäksi koko hänen sosiaaliseen ympäristöönsä. WHO arvioi, että maailmanlaajuisesti n. 20 % ihmisistä kärsii kroonisesta kivusta (Gureje ym. 1998). Krooninen kipu aiheuttaa yksilölle työ- ja toimintakyvyn ongelmia, univaikeuksia, ongelmia sosiaalisissa suhteissa, sosioekonomisia haasteita sekä psyykkisiä oireita, kuten masennusta ja ahdistusta. Työkyvyn vaarantuessa myös yksilön taloudellinen asema saattaa heiketä. Huolimatta kipua koskevan tutkimustiedon lisääntymisestä, kroonisen kivun hoitokeinot tai -vaihtoehdot eivät ole viime vuosina merkittävästi lisääntyneet (Turk ym. 2011).

Kivun kokemukseen vaikuttaa kipupatologian eli kudostuhon lisäksi yksilön genetiikka, elämänhistoria, ympäristö sekä kognitiiviset, emotionaaliset ja käyttäytymistekijät. Näin ollen kivun tehokas hoito vaatii näiden kaikkien huomioonottoa. Tutkimukset osoittavat, että vaikka kipukokemus sinänsä saataisiinkin hallintaan esimerkiksi lääkkeellisin menetelmin, ei välttämättä elämänlaatu kuitenkaan parane (Martin 2008). Lääkkeettömien terapeuttisten menetelmien yhtenä tehtävänä onkin saada yksilö passiivisesta kärsijästä kipua aktiivisesti hoitavaksi ja selviytymiskeinoja monipuolisesti käyttäväksi toimijaksi.

Hypnoosin tehokkuutta kivunhoidossa on tutkittu paljon. Esimerkiksi

  • Hawkins ym. (2001) kokosi yhteen 23 kontrolloitua tutkimusta sekä yli 1000 muuta hypnoosin tehoa käsittelevää työtä ja totesi hypnoosin olevan tehokas kivunhoidossa.
  • 18 tutkimusta käsittäneessä meta-analyysissä hypnoosin todettiin olevan tehokas keino kipukokemuksen lievittämisessä (Montgomery ym. 2000).
  • Elkins ym. (2007) vertaili 13 tutkimusta ja totesi hypnoosin olevan tehokas kroonisen kivun lievityskeino ja lisäksi parempi kuin muut psykologiset interventiot.
  • Brann ym. (2008) totesi hypnoosin olevan tehokas myös kipuun liittyvän masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.

Aiemmin paljon käytössä olleista hypnoositutkimuksen koeasetelmista on perustunut laboratorio-olosuhteissa tuotetun kivun hypnoosihoitoon (Chaves 1994). Tämän tutkimussuuntauksen lisäksi olemme saaneet paljon tietoa mekanismeista nykyään tehtävillä aivojen kuvantamistutkimuksilla (Barabasz ym. 2008). Näiden tutkimusten perusteella voidaan suoraan todeta, että hypnoottiset suggestiot kivusta muuttavat kipukokemuksesta vastaavien aivoalueiden toimintaa. Fathi ym. (2018) tutkivat perifeeristen hermosäikeiden impulssinkulun nopeutta ja totesivat, että hypnoositila, hypoteesista poiketen, nopeuttaa hermoimpulssien kulkua. Tutkimukseen osallistujien kipukokemus ei kuitenkaan kasvanut. Tästä päätellen hypnoosianestesiassa on kyse enemmänkin keskushermoston toiminnan muutoksista kuin perifeeristen hermojen impulssinkulun hidastumisesta.

Hypnoottiset hoitomenetelmät perustuvat tarkkaavuuden suuntaamiseen, suggestioihin, mielikuviin, aistimusten muutoksiin ja relaksaatioon. Hypnoosissa voidaan esimerkiksi puuduttaa joitain alueita kehosta. Itsehypnoosilla asiakas voi tehdä tätä niissä tilanteissa, kun kipu tuntuu pahimmalta. Myös ihon tai kehonosien lämpötilakokemusta voidaan hypnoosilla muunnella. Joskus esimerkiksi kylmyyden tai lämpimyyden tunne voi olla paremmin siedettävissä kuin itse kipu. Kipua voidaan poistaa kehosta erilaisilla höyrystämiseen tai haihtumiseen liittyvien mielikuvien avulla. Kipu saadaan hallittavampaan muotoon myös erilaisilla väri- ja muotomielikuvilla. Hypnoosin tehtävänä harjoituksissa on käyttää transsitilaa mielikuvien elävöittämiseen. Myös yksilön kognitiivisia prosesseja ja merkitysrakenteita voidaan muuttaa. Ahdistukseen tähtäävät hoitomenetelmät ovat tärkeässä osassa kivunhoitoa.

On hyvä muistaa, että hypnoosin käyttö ei automaattisesti tarkoita kipulääkkeistä luopumista, vaikkakin joissain tapauksissa tämäkin on mahdollista. Lääkkeelliset hoidot harvoin kuitenkaan yksinään nostavat yksilön kokemusta itsestä kipua haltuun ottavana toimijana. Joskus asia voi olla päinvastainen; yksilö kokee lääkkeet ainoaksi toivokseen ja toleranssin kehittyessä kivunhallintakeinot voivat jäädä vähäisiksi. Kipu subjektiivisena kokemuksena ei ole välttämättä hallittavissa pelkin lääkkeellisin keinoin vaan tarvitsee avukseen psykologisten prosessien muokkausta. Hypnoosihoito on siis moniulotteista ja pyrkii vaikuttamaan kaikkiin kipukomponentteihin: subjektiiviseen kokemukseen, emootioihin, tiedonkäsittelyprosesseihin sekä itse ruumiilliseen tuntemukseen.



Barabasz AF, Barabasz M. (2008) Hypnosis and the brain. In: Nash MR, Barnier A, editors. The Oxford handbook of hypnosis: Theory, research, and practice. Oxford, England: Oxford University Press; pp. 337-363.

Brann, L., Mackrodt, K. & Joslyn, M. (2008), Hypnosis for chronic pain. Paper presented at the European Society of Hypnosis Conference, Gozo, Malta, September.

Chaves, J. F. (1994). Recent advances in the application of hypnosis to pain management. American Journal of Clinical Hypnosis, 37(2), 117-129.

Elkins, G., Jensen, M. P. & Patterson, D. R. (2007), Hypnotherapy for the management of chronicpain. International Journal of Clinical and Experimental Hypnosis, 55, 275-87.

Fathi, M., Azhari, A., Zanguee, A., Joudi, M., Jamali-Behnam, F., Mohammadipanah, B., ... & Joudi, M. (2018). Investigation of the Effect of Hypnotic Anesthesia on Nerve Conduction Velocity (NCV). Anesthesiology and pain medicine, 8(3).

Gureje, O., Von Korff, M., Simon, G. E., & Gater, R. (1998). Persistent pain and well-being: a World Health Organization study in primary care. Jama, 280(2), 147-151.

Hawkins, R. M. F. (2001), A systematic meta-review of hypnosis as an empirically supported treatment for pain. Pain Reviews, 8, 47-73.

Martin, B. I., Deyo, R. A., Mirza, S. K., Turner, J. A., Comstock, B. A., Hollingworth, W., & Sullivan, S. D. (2008). Expenditures and health status among adults with back and neck problems. Jama, 299(6), 656-664.

Montgomery, G. H., DuHamel, K. N., & Redd, W. H. (2000). A meta-analysis of hypnotically induced analgesia: How effective is hypnosis?. International Journal of Clinical and Experimental Hypnosis, 48(2), 138-153.

Turk, D. C., Wilson, H. D., & Cahana, A. (2011). Treatment of chronic non-cancer pain. The Lancet, 377(9784), 2226-2235.